Olen tänää pohtinut maailman menoa monella tapaa.
Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari siunattiin haudan lepoon valtiollisin menoin. Presidenttiyden jälkeen hän teki merkittävän työn rauhan edistäjänä maailmalla ja oli rauhan Nobel-palkinnon saaja.
Presidentti Ahtisaaren hautajaispäivänä on hyvä pysähtyä miettimään, millaisessa maailmassa elämme. Maailmassa on parhaillaan käynnissä 40 aseellista konfliktia, joissa kuolee yli 100 ihmistä vuosittain. Kaksi näistä on sellaisia, joissa kuolee jopa yli 10 000 ihmistä. Toinen näistä on vuonna 2014 alkanut Venäjän raukkamainen hyökkäyssota Ukrainassa, toinen Myarmanin konflikti, joka on alkanut jo vuonna 1948. Ukrainan sodassa kuolleita vuonna 2022 oli reilut 42 000, Myarmarissa reilut 19 000.
Aseellisia konflikteja, joissa kuoli yli 1000 ihmistä vuosittain on käynnissä 17. Vuonna 1973 alkaneessa konfliktissa Etiopiassa vuosittainen uhriluku on 2000 ihmishenkeä. Uusin on Sudanin konflikti, joka on alkanut 2023. Tällä konfliktilla uhreja on jo yli 1000.
Syyrian sisällissota on vaatinut alkamisvuodesta 2011 yhteensä 614 000 uhria. Somalian sisällissota vuodesta 1991, 500 000 uhria. Konfliktit, jotka ovat vaatineet 100 000 – 300 000 uhria on yhteensä 10. Mukana sellaisia konflikteja kuin Ukrainan sota, Meksikon huumesota, Myarman, Jemen, Daifur. Luvut on otettu wikipediasta.
Kaikki yllä olevat konfliktit ovat erilaisia ja monimutkaisia – jos ne niin halutaan nähdä. Aseellisia konflikteja ei kuitenkaan olisi, jos kaikki toimisimme oikein ihmisiä ja ihmiselämää kunnioittaen. Miten saisimme ihmiskunnan todella kunnioittamaan toista ihmistä ja ihmiselämää ja puolustamaan rauhaa ja yhteiseloa?
Suurinta huomiota tänä päivänä herättää Gazan ja palestiinalaisten kansanmurhan tunnusmerkit täyttävä sota. Erityisen järkyttäväksi asian tekee se, että alueella kuolee 15 minuutin välein yksi lapsi.
Erityisesti minut saa vihaiseksi se, että Suomen nykyinen hallitus ei ole pystynyt tuomitsemaan täysin käsittämätöntä murhaamista Gazassa.
Käynnissä on ylivoimaista sotilaallista mahtia käyttävän maan ylimitoitettu hyökkäys avovankilan kaltaisissa oloissa elävien ihmisten kimppuun, joilla ei ole ruokaa, vettä, sähköä, polttoainetta, kattoa pään päällä, lääkkeitä, saati kunnollisia resursseja hoitaa haavoittuneita siviilejä tai päästä pommituksia pakoon. Ihmisistä puolet on lapsia, keski-ikä alle 20.
Kansainväliset avustusjärjestöt ovat kutsuneet Gazaa helvetiksi. Avustusjärjestöt leikkaavat potilaita kännykän valossa ilman puudutusta, koska sairaaloita on pommitettu. Siis pommitettu.
Kansainvälisen yhteisön 47 maata ei pystynyt tuomitsemaan lausunnossa tällaista toimintaa, Suomi mukaan lukien. Tämä pistää miettimään, ollaanko me ihmisolentoina näin kykenemättömiä kunnioittamaan ihmishenkeä?
Sopiminen onnistuisi huomattavasti paremmin, jos ihmiset kunnioittasivat toisiaan. Olen käynyt usean päivän ajan keskusteluja eri foorumeilla mm. Gazan tilanteesta. Gazan tilanteessa tulitauon vasta-argumentit ovat mielestöni puhdasta ihmisvihaa. Tarpeettoman kärsimyksen aiheuttaminen – olipa se taloudellisen ahdingon lisääminen, avun poistaminen vammaiselta, vanhusten hoitamatta jättäminen tai pahimmillaan toisen ihmishengen ottaminen – ei ole perusteltua millään syillä. Olen vahvasti sitä mieltä, ettemme voi jättää inhimillisyyttä, solidaarisuutta ja tasa-arvoa pois laskuista ja erityisesti päätöksenteosta.
Haluan kuitenkin uskoa, että ihmiskunta oppii ja muuttuu paremmaksi. Eri puolilla maailmaa onneksi kansalaiset ovat suurin joukoin vaatineet tulitaukoa, jotta ensin saataisiin humanitaarinen apu perille – ja jotta saataisiin rauhaprosessit käyntiin.
Martti Ahtisaaren muistoa kunnioittaen on myös selvää, että hänen kaltaisille rauhan ja ihmisyyden puolustajille on entistä enemmän tarvetta. Ahtisaari kuuluu niiden suurten ihmisten joukkoon, jotka omalla toimillaan teki maailmasta parempaa paikkaa. Rauha hänen sielulleen.
Minä valitsin Vasemmistoliiton juuri siitä syystä, että meillä on aito halu tehdä maailmasta inhimillisesti parempi paikka kaikille – ihmistä ja ihmisarvoa kunnioittaen.