Hallitus leikkaa taiteesta ja kulttuurista 17 miljoonaa euroa. Leikkaus on täysin kohtuuton 
Hyvää keskustelua taiteesta ja kulttuurista politiikkaradiossa tänään.
Yhdestä asiasta samaa mieltä. Taidetta ja kulttuuria on mahdotonta puolustaa sellaisille tahoille, joita taide ja kulttuuri ei kiinnosta. He eivät näe elokuvia, sarjoja, musiikkia, veistoksia, maalauksia tai muutakaan taiteena tai kulttuurina. He näkevät sijoitetun 0,5%, joka tulisi sijoittaa paikkaan, joka ns. ”tuottaa”.
Totuus on kuitenkin se, että taide ja kulttuuri tuottaa 3,1% Suomen bkt:sta, työllistää 130 000 henkilöä ja on suurempi ala kuin metsäteollisuus. Rahan lisäksi se tuo kaupunkeihin ja kuntiin viihtyvyyttä ja vetovoimaa. Kuka lomailisi – tai asuisi kaupungissa, jossa ei koskaan tapahtuisi mitään
Eli tykkäsipä taiteesta ja kulttuurista tai ei, voi asiaa ajatella kahdelta kantilta (paljon muiltakin, mutta tässä on kaksi).
1. Taide ja kulttuuri on kaikkea. Se on kokijalleen aina tunteellinen kohtaaminen jonkun tai jonkin kanssa, joka jää mieleen, hyvässä tai pahassa. Se antaa ajateltavaa, avartaa ja antaa kokemuksia sellaiseen, mistä ei välttämättä ole mitään aikaisempaa kokemusta. Se on merkityksellistä, vaikkei sitä heti huomaisi. Se on kaunista, rumaa, ymmärrettävää, abstraktia, rauhoittavaa, aktivoivaa, stimuloivaa. Taide ja kulttuuri on juuri sellaista kuin sinä sen koet.
2. Taide ja kulttuuri tuottaa valtiolle, kunnalle, kaupungille VALTAVAN määrän rahaa. Se tarjoaa merkityksellistä työtä tekijöilleen ja ympärilleen. Taide ja kulttuuritapahtuman jalkeen (tai ennen) käydään syömässä, ostetaan tuotteita, tullaan yleensäkin paikkaan, missä kulutetaan jotain.
Valtion, kuntien ja kaupunkien tehtävä on mahdollistaa kaikenlaisen taiteen ja kulttuurin tekeminen. Jokainen päättäkööt itse, millaista taidetta tai kulttuuria kuluttaa.
Kannattaa kuunnella.
Kuuntele Yle Areenassa: